Lauantai-illan iloinen tapaaminen

Tapasin eilen muutaman rakkaan ystävän ja tilanteesta teki erityisen ihanan se, että neljästä näkemästäni ystävästä kolme on tällä hetkellä raskaana. Oli ihana nähdä kaikkia oikein ajan kanssa, turista kuulumiset, syödä hyvin ja nauraa niin että ihan alkoi supistelemaan. Keskustelu kääntyi luonnollisesti lähes koko ajan vauvoihin, raskauskuukausiin, vaivoihin, tarvikkeisiin, pelkoihin, toiveisiin ja muuhun asiaan liittyvään. Onneksi pystyimme vähän keskustelemaan vielä muustakin kuin pelkistä vauvamasuista.

Johtuen omasta sairaslomastani, minulla on viime aikoina ollut ihan tuhottomasti aikaa kutoa. Niinpä tein kaikille näille ystävien vauvoille pienen pienet kypärämyssyt, sukat ja tumput. Ja tottakai muistin kypärämyssyllä myös siskorakasta, joka ei vielä ole pieniin päin. Täytyihän hänenkin saada omansa! :)

Nuo pakettikortit on tehty niillä uusilla kirjainleimaisimilla ja sitten ihan tussilla väkertämällä.

Oli niin kiva laittautua että päätin napata pari kuvaa masustakin, kun mamma oli näin hienona. Ihanaa vaihtelua viime aikoina vallitsevaan "verkkari ja väsynyt t-paita"-arkeen. Masua on kohta kasvatettu 34 viikkoa.

Kävimme syömässä Flamessa Hämeenkadulla, ja siellä oli kyllä ihan hyvä ruoka. Minun makuuni paikka oli vähän turhan hälyisä ja levoton, mutta toisaalta mitä muuta voi odottaa kun ajankohtana on lauantai-ilta. Oikein hyvää oli kaikki pöperö ja pidin erityisesti pihvin mureudesta ja valkosipuli aiolista. Palvelu oli myös erittäin ystävällistä.

Projekti nimeltä: Maustehylly uuteen uskoon

Meidän maustehylly on aiheuttanut minulle vähän päänvaivaa. Meidän aikaisemmassa kodissa maustehylly oli kätevästi ovellisessa kaapissa, mutta nyt täällä uudessa kodissa on tällainen perinteinen avomallinen maustehylly. Tämähän tietysti on aiheuttanut tälle visualistille tiettyjä ongelmia. Purkit ovat väärässä järjestyksessä, eri kokoisia, eri valmistajilta ja vielä etiketitkin väärinpäin.

Mikä siis neuvoksi? Mammalle suunta Ikeaan ja kärryt täyteen maustepurkkeja. Matkalla kotiin suurieleinen ja monisanainen perustelu aviomiehelle miksi nämä purkit kannatti ostaa, ja miksi ne ovat niiiiiiiiin paljon näppärämpiä kuin ne purkit missä mausteet tulevat, ja miksi kannattaa nyt viimeistään siirtyä täyttöpussien käyttöön. Ja sivulauseessa vaivihkaa mainittuna etiketit jotka näppärästi sitten askartelen sillä uudella ja hienolla Dymolla, jota mies pitää järkyttävänä muinaisjäänteenä 80-luvulta... Vastaukseksi selitykseeni sain paljon puhuvan ilmeen ja pään pudistuksen. Taas näitä vaimon ideoita! =)

Mutta onhan nämä nyt hienot! Eikö olekin?

Saattoi olla, että sieltä Ikeasta lähti mukaan kaikkea muutakin. Kuten esimerkiksi nämä hienot mustavalkoiset peltipurkit! Uuuu!!

DymoDymoDymoDymoDymoDymoDymoDymoDymoDymo! Katja rakastaa!

Okei, pakko myöntää, että vähän sotkua siitä tuli mutta sen kestää kun tietää miten hienolta lopputulos näyttää. Uusia maustepurkkeja on tällä hetkellä 12kpl, mutta eiväthän ne riitä mihinkään. Pitänee siis tehdä uusi reissu Ikeaan! Jee jee!

Tadaaa!! Niin on nätissä rivissä, niin on söpösti, niin ihanasti!

Riihitien hautajaiset

Eilen illalla istuimme ystävien kanssa iltaa muuttolaatikoiden keskellä. Juotiin teetä, syötiin suklaata ja viinirypäleitä. Muisteltiin muistoja ja turistiin kuulumisia. Ihmeteltiin kulunutta aikaa ja miten kaikkea tavaraa kertyykään. Unelmoitiin tulevaisuudesta ja vähän haikeiltiin menneisyyttä. 

Yksi muuttolaatikollinen saatiin tavaraa pakattua, että 

varsinaista muuttoapua meistä ei ollut, ainakaan fyysistä.

Ihana pieni Riihitien koti jää auttamatta ystäväpariskunnalle liian pieneksi ja lisäneliöitä kaivataan kipeästi ison elämänmuutoksen myötä. Paljon on ehtinyt tämäkin tunnelmallinen koti nähdä. Ainakin kaksi polvea asukkaita, vanhan pariskunnan, nuoren parin, kihlaparin, avioparin, vauvamasun, pari vauhdikasta nelijalkaista, onnea, iloa ja naurua, mutta myös vaikeampia aikoja. Monia ystäviä ja tuttavia, ihania muistoja ja täyttä elämää. Minulle Riihitien asunto on aina merkinnyt tunnelmallisuutta, kodikkuutta ja inspiroitumista.

Ihania elämän jälkiä. Kosketusta, askeleita, otteita ja jälkiä menneestä.

Pikku hiljaa hyllyt tyhjentyvät ja laatikot täyttyvät ja koti tavaroineen siirretään uuteen osoitteeseen. Vaikka nyt tuntuukin haikealta, pitää ajatella mitä kaikkea ihanaa uutta odottaa siellä ystävien uudessa kodissa. Odotan innolla, että pääsemme yhdessä jakamaan myös näitä uusia muistoja ja elämänvaiheita.

Reipasta ja helppoa muuttoa toivottaen ja tupaantuliaisia odottaen!
Katja