Hiljaisuus jatkuu....

Me reissataan ja huidellaan pitkin poikin maita ja mantuja. Palataan viim. ens viikolla taas postauksien pariin. Mukavaa viikkoa!!!!

Kiirettä pitää....

Viimeinen viikko töissä ennen lomaa.
Kiire.
Ressipaniikki.
Tuska-ahdistus.
Kuuma.
Huoli.
Odotus.
Kesäloma.
Missä olet.
Enää kaksi päivää.
Palataan asiaan.
Mukavaa viikkoa!!!!

Pus.

Haukalle mars!!!

Käytiin tänään myös polskimassa Haukanhiedalla ja oli kyllä hieno reissu ja päivä. Tiltu oli aivan haltioissaan matalasta hiekkarannasta ja aikuisetkin kyllä nautti. Iltapäivästä järkkäilin vielä kalapakkini viikon päästä alkavaa lomaa varten. Nyt on kaikki kunnossa, luvista lähtien. Minun ja kalastuksen täyteisen kesäloman välissä on enää viisi työntäyteistä päivää! Mutta onneksi nehän menee ihan heittämällä!

Viikonloppu mökillä

Lauantai ja sunnuntai vietettiin sitten mökillä kera Tiltun ja mummun. Vaari oli kalastamassa ja Jarno pelireissulla. Käytiin tänään moikkaamassa naapurin lehmiä kun kuultiin lauantaina aikamoinen tarina. Ohi ajaessaan naapurin nuori isäntä oli vinkannut mammalle että älkää sitten ihmetelkö jos pihaan pölähtää vasikka. Heidän yksi pikku vasikkansa oli yön aikana jotenkin onnistunut karata karsinastaan. Tilanteen teki jotenkin käsittämättömäksi se että pikkuinen oli sokea. Mamma siihen sitten vain tokaisi että selevä pyy. Jälkeen päin mietittiin että ensinnäkin jos tämä karkulainen olisi todella eksynyt meitin pihaan olisi kyllä todennäköisesti osattu yhdistää se naapuritilaan. Toisekseen sen olisin halunnut nähdä kuinka mamma Tiltun vahtimiseltaan ottaa kiinni poukkuroivan sokean lehmänpojan, sitoo sen, taluttaa sen 1,5 kilsaa naapuriin vaunujen kanssa. hihihihiiii. Hauska mielikuva, eikö? Mjoo, mutta eteenpäin. Asia jäi minua niin vaivaamaan että vietin koko illan ikkunoista tihrustaen vassua ja miettien sen pikkuisen kohtaloa. Hyvä kun en lähtenyt sitä metsään samoillen etsimään.

Aamulla oli sitten ensi töikseen napattava Tiltu, vaunut, kamera ja mustikkakoppa ja lähdettävä naapuriin kyselemään toisen kohtaloa. Onneksi oli ollut pikkuisella suojelusenkelilehmät mukana ja hää oli löydetty. Illasta oli tilan lapset kuulleet pikkuisen mölyämisen talon takaa metsästä. Isäntä matkaan. 300 metriä. Pöllämystynyt vasikka. Eikun kotia. 250 metriä. Stop. En muuten liiku. En varmana. Emäntä apuun liinan kanssa. En liiku. Paitsi ehkä vähän. Oma karsina. Maitoa ja kaikki hyvin.

Aivan mahtava tarina musta. Sokean pikku seikkailijan yöllinen retki. Onneksi kaikki on hyvin ja vasikka kotona. Olisi musta hauskaa jos se nimettäisiin jotenkin osuvasti esim. Reissu, Yöretki, Karkuri, Seikkailija ym.... Me saatin Amslerin kanssa lapsina nimetä muutama pikku vasikka ja muistan eritoten yhden, jonka nimesimme Minnamannaksi Astrid Lindgrenin hahmon mukaan. Tässä vielä näitä ihania lehmäsiä ja muita tunnelmakuvia.

Perjantain tunnelmat

Perjantai-iltana pidettiin rattoisasti piknik meidän omalla pikku terassilla. Höpöteltiin Riksun kanssa niitä näitä ja syötiin kaikkee nannaa. Satunnaiset ohikulkijat morjestettiin ja naurettiin, juoruttiin ja papatettiin kuin papupadat. Oli niin kivaa pitkästä aikaa. En edes muista koska viimeksi ollaan tuollalailla istuttu Siltakadun pihassa ja oltu vaan. Tämän ylellisyyden ja rauhallisen hetken mahdollisti minun lauantainen työaamuni ja Jarnon pelireissu. Näin ollen Tiltu pakattiin mummun ja vaarin matkaan mökille jo perjantaina iltapäivästä ja minä menin sitten lauantaina äkkiä perässä kunhan sain nälkäiset ruokittua. Mökkireissun kuvia seuraavassa postauksessa. Mutta tässä nämä eka. Mukavaa viikon alkua!! Pus!

Keskiviikon tohinoita

Voi kun tuli sittenkin kaunis päivä tästä päivästä! Päätin iltapäivästä että tänään pakastan talvea varten mansikat, joten torille mars! Ennen torireissua syötiin silakkafileitä lisukkeilla ja voi kun niistä tuli hyviä. Tosin ei niin hyviä kun mamman tekemät mutta tuli ne syötyä. Toriseuraksi sain Riksun joka kaipaili hetkeksi tekemistä. Laukontorilta löytyi vielä mansikanmyyjiä joten mukaan läks 5kg syvän punaisia ihanuuksia. Ehtihän siinä myös hetkeksi istahtamaan ja ihmettelemään fiilistä. Kitaransoittaja hurmasi mun soitollaan ja oli pakko kaivaa kamera esiin. Tuli tallennettua kaikkea mitä silmiin osui. Iltapalaksi matkaan vielä mustaa ja puolukkahilloa suoraan paperista. Nyt on sormet punaiset ja outo turvallisuuden tunne alkaa valtaamaan mielen. Hassua että pakastin täynnä mansikkaa rauhoittaa. Mukavaa loppu viikkoa!

Synttäriylläri töissä

Mulla oli tiistaina synttäriiiiit! Jee jee! Vielä ollaan ainakin henkisesti nuoria ja notkeita ja voin ehkä pitkin hampain myöntää myös sen että eihän tässä nyt vielä mitään kääkkiä olla. Ainakaan vuoteen. Heheheee! Mjoo, mutta enihuu, sain töissä ihan mahtavan synttäriyllärin Kajdelta. Hää oli leiponut omin pikku kätösin rouva ravintolapäällikölle suklaakaakun. Ja jumaleissoni kun se oli hyvää!!! Tsiisus. Tahtoo ohjeen ja heti! Kyytipoikana oli kermavaahtoa ja mansikkasurvosta. Ihanaa! Kiitos vielä kerran! Ja muillekin muistaneille isot kiitokset ja halimupsit!
Nyt saatte kuolata kakkukuvia.

Eikö ole hieno? Älkää ihmetelkö, kakussa on vain 9 kynttilää. Kuulemma oikea määrä ei olisi mahtunut... hmph...

Ihan jos pikkaisen olisi innostunut tämä täti...

Tahtoo lisää!!!

Kukkojärven keikka

Tässä vielä kuvia meidän Kukkojärven-reissusta. Vietettiin sunnuntai ja maanantai leppoisasti möksällä. Kelit tietysti viilenivät siksi, mutta eipä se paljoa menoa haitannut! Saunottiin, hengailtiin, valokuvattiin, piirtelin tatskaa, syötiin ja oltiin vaan. Likka pääsi myös Kukkojärveen uimaan! Tässäpä nämä!

Ennen oli pilotti, nyt vaan pelottaa...

Muistatteko vielä nää ketsuppipullot? Ihania eikö? Tämä yksilö on löytänyt elämäntehtävänsä multalapiona. Siis aivan mahtava musta! Mä muistan eritoten nuo pienet korkit ja kuinka ne oli hankala sihdata kiinni.