Nimittäin ei ollut. Siinähän nyt ei ole mitään ihmeitä että mennään kaksitaan Tiltun kanssa puistoon kärrytellen. Eikä myöskään siinä että mennään vaan minä ja koirat kolmisin... En vain ottanut huomioon sitä että koko porukka vain minun hallinnassa on hiukan kaoottista touhua. Kyllä siihen melkeinpä kaksi aikuista tarvitaan. Hehehee. Omaa napaahan siitä saa syyttää ettei ole kunnolla totuttanut koiruloita kulkemaan rattaiden vierellä. Onneksi ovat noin pieniä etteivät lähde ihan hallinnasta. Inhottaa myös se että vastaantulevat koiranulkoiluttajat tulevat lupaa kysymättä isojenkin koirien kanssa nuuhkimaan ja haistelemaan. Mimi menee moisesta tuttavallisuudesta ihan paniikkiin ja Topi alkaa isottelemaan ja suojelemaan. Kaiken kruunasi se että mun puhelin soi koko ajan, Tiltu rähjäsi, kakkapussit putoili, lapio oli rattaiden pinnojen välissä, ämpäri väärinpäin, kuvia piti ottaa ja tuuli niin prkleesti.
Voihan huokaus ja äh ja puh. No, loppu hyvin kaikki hyvin ja ehkä mä vaan ressasin liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti