Hiekkaa varpaiden välissä.

Tiiättekö kuuman kesäpäivän. Niin kuuman että ilma on ihan pysähtynyt ja kaikki vaatteet liimautuu ihoon, on tukala, hiki ja nihkeää. Sitten illasta kun pikkasen alkaa helpottaa, menet rannalle. Vesi on viileää ja tuntuu ihan jopa kylmältä. Silti sinne on pakko mennä ja tekisi mieli lapsenomaisesti riehaantua ja juosta sydämensä kyllyydestä järveen, loikkia, hyppiä, sukellella, pärskiä ja tehdä kärrynpyöriä niin että lopulta on vettä nenässä, korvissa ja kurkussa. Mutta kuitenkin tyytyy vaan aikuisen ihmisen tapaan tyynesti hivuttautumaan sentti sentiltä veteen ja sitten vetämään muutaman vedon niin ettei edes hiukset kastu, ja silti koko ajan tekisi mieli riehaantua. Ja onneksi joskus riehaantuukin. Ja se tunne, kun on aika lähteä ja varpaat on ihan hiekassa ja läpsyt on ihan hiekassa(ja miettii pitäiskö nyt huljutella läpsyjä vedessä vaikka se mun mielestä vaan pahentaa tilannetta..), ja kaikki on ihan hiekassa, mutta se ei haittaa kun se on justiinsa osa sitä nautintoa. Kävelymatka autolle ja ihan sata varma polttaa vähintään käsivartensa siihen paahtuvan auton kylkipeltiin. Auton jalkatilassa olevan maton ja läpsyjen rahina ja sitä hiekkaa! Märän uikkarin tuntu ja järven viipyvä tuoksu. Se on mun yksi kesän kohokohdista ja kesää ei tule, eikä ole jos ei tuota koe.