Sunnuntaina juuri ennen nukkumaan menoa

Oli meillä tälläiset tunnelmat. Meidän alkuperäinen suunnitelma oli katsoa sängystä käsin yksi väliin jäänyt Näkijän jakso, mutta sitten tekniikka petti ja emme(siis minähän en tehnyt tikkua ristiin sen eteen että oltaisi saatu Näkijä pyörimään) saaneetkaan sitä näkymään. Sen aikaa kun rakas aviomieheni ähelsi ja puhelsi teeveen ja tietokoneen kimpussa, mulle tuli tylsää ja aloin kuvaamaan iltatunnelmia. Toi haukotuskuva oli ihan vahinko, listasta pilkottava Marilyn "voimaobjekti", eli esine joka kauneudellaan tuottaa minulle jostain syystä suunnatonta mielihyvää ja inspiraatiota, kuluneet silmälasit, joista aamulla löysin pienen pieniä sormenjälkiä ja Paulo Coelhon Alkemisti, kirja joka sai myös juuri eilen paikkansa yhtenä "voimaobjekteistani". Aivan ihana kirja ja pisti kyllä ajattelemaan elämäänsä ja omaa elämän polkuansa. Äiti, juu kyllä. Kirja on sinun ja minulla on/oli vakaa aikomus palauttaa se takaisin alkuperäiseen paikkaansa mökin kirjahyllyssä. Keskustellaan siitä keskiviikkona! Hyvää yötä ja kauniita unia!