Vähän väsyttää.
No oothan sä saanut pari yötä kumminkin nukkua! Niin, onneksi tässä parin kuukauden sisään on ollut pari sellaista yötä, että molemmat lapset ovat olleet hoidossa ja on saanut nukuttua muutaman yön putkeen heräämättä, mutta huomaan väsymyksen olevan nyt sitä tasoa, että muutama yö siellä täällä ei enää riitä.
No nuku päikkärit! Nii kyllähän mä nukunkin, silloin tällöin. Tiltu ei enää nuku päikkäreitä, joteeeen... Enkä saa syvää unta jos tiedän että olen Martin kanssa päivän kaksin ja hän nukkuu, mut mitä jos herääkin?
Ja sitä paitsi, mä haluan nukkua öisin. En päivisin.
Olen kärttyinen.
En saa mitään tehtyä.
Ahdistaa.
Kaikki tuntuu vaikealta.
En tunne itseäni.
Hermostun ihan pikku jutuista.
Luon salaliittoteorioita.
Olen vainoharhainen.
Syön ihan mitä sattuu, kun ei jaksa ajatella.
En jaksa.
En viitsi.
äääää...
Ollaan testattu Martin kanssa kaikkee: Kapalossa, ilman kapaloa, pysty asennossa, vaakatasossa, vieressä, sylissä, sänky vieressä, sänky omassa huoneessa, iltavelliä, kiinteät ruuat ruokavalioon, panadolia, ilman panadolia, tutilla ja ilman.
Seuraavana otetaan sitten varmaan se kuuluisa unikoulu. Mites se tapahtuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti