Meidän pieni kasvimaa

Viime yönä, iltapalaksi syödyn kuningatarpuuron ja omaan sänkyyn nukutuksen aiheuttamana, nukkui Marttitaattinen 3-4h pätkissä eli vain parilla herätyksellä! Wuhuu!! Ehkäpä se tästä kun vaan jaksaa nyt nukuttaa hänet sinnikkäästi sinne omaan sänkyynsä ja käydä vain nopeasti häntä siellä tassuttelemassa, jos hän vaatii huomiota.

Paremmin nukutun yön jälkeen päätimme touhuta aamupäivän pihalla. Teimme Matildan kanssa puutarhahommia. Istutimme viljelylaatikkoon herneitä, porkkanaa, pari itänyttä jääkaappiperunaa ja ruohosipulia. Tai siis yhdessä istutimme herneet, sitten loppui Tiltulta mielenkiinto ja minä istutin kaikki loput.

Tämä joka keväinen mullan kanssa lutraaminen on jotenkin hirmuisen terapeuttista. Niin ja ihan hurjan kivaa! Järjestelmällinen puoli minussa nauttii siitä, että jokainen istutus on omassa pikku lokerossaan. Siksi kivet. Niin ja ovathan ne nyt äärettömän söpöt!

Nimikyltit pitää olla, tottakai! Vaikka joku voisi väittää, että pikkuruisessa viljelylaatikossa voisi muistaa mitä on laittanut mihinkin, mutta se ei kuulu tähän. Nimikyltit pitää olla!

Nyt jäädän odottamaan jännityksellä, että tapahtuuko kasvua, ja jos tapahtuu niin kuinka pian ja kuinka hyvin. Tosin pääasia tässä projektissa ei tänäkään vuonna ole saatavan sadon määrä, vaan yhdessä tekeminen ja kasvien ihmettely. Ihanaa keväistä viikonloppua!(Huomaatteko kuinka paljon positiivisempi olen kun olen saanut vähän nukuttua?)