Sateinen lauantai

Moikka moii ja ihanaa kesäkuuta kaikille!!! Me tulimme viettämään kesän ensimmäistä virallista viikonloppua mökille. Kyllä mökkeily on sitten ihanaa vaikka vähän sateleekin ja on koleaa. Me olemme varustautuneet sateiseen viikoloppuun sadevarusteilla, kirjoilla, kutimilla, kameralla ja "emme ole tehty sokerista"-asenteella.

Lauantaiaamu aukesi viileänä ja tihutellen. Ei mennyt kauaa niin alkoi jo koko porukkaa polttelemaan ulos, huolimatta kelistä. Ihana kesä!!! Kaikki on vihreää, raikasta ja ihanaa. Tiltu jäi Jarnon kanssa pihaan kuopsuttelemaan ja minä lähdin isän opastuksella metsäkierrokselle, minä mönkijällä, isä mopolla. Isä johdatti minut katsomaan viime kesän myrskytuhoja, puusavottaansa, hienoa mönkijäreittiä ja sateista metsää. Eipä ole jokaisella mökillä omaa mönkijäsafaria. Voi, että kun oli kivaa ajella tuolla mettässä vaikka kyllä välillä pelotti, että miten käy kun mönkijä keinui ja höykyytti puolelta toiselle, mutta hienosti selvisin!

Arvatkaa mitä tässä tehdään? =) Mamma halusi kukka-amppelille paikan oven pieleen ja niin saivat miehet vähän tekemistä. Työasento oli mitä parhain, puhumattakaan turvallisesta keittiöjakkara-puutarhalaatta viritelmästä! Pakkohan se oli ikuistaa!! Mutta sai, kuin saikin kukka-amppeli hienon paikan! :)

Pelargoniat kuuluvat mökin ikkunalle, vaikka kuinka tuhraisivat ikkunat! Ihana!

Sataa sataa ropisee, pili pili pom!

Isän siistimiä ja roudaamia puita. Niitä on jo iso pino!

Klapit odottavat pihanperällä kantajiaan. Saa ensin kesä kuivata sen minkä on kastellutkin.

Omenapuut ovat jo nupuilla.

Piti käydä välillä kuistilla nuuskimassa josko sade laantuisi.

Ei tunnu laantuvan...

Takaisin sisälle lueskelemaan.

Sysiahon keittiö on ihana keittiö. Siellä on niin hyvä puuhastella ja kaikki on käden ulottuvilla. Se on myös hauskaa, että aina kesäpäivisin keittiö on tunnelmallisen hämärä ja kodikas. Se on yksi sellainen muisto minkä muistan varmasti vielä vanhana ja kurttuisena mummelinakin.

Myös mamma oli vetäytynyt lueskelemaan. Pitää ottaa myös itselle luettavaksi tuo Katja Kallion Tyypit, sitä on ainakin kovasti kehuttu.

Peräkammarin uusilta hyllyiltä löysin myös tällaisen asetelman. Sisko ja sen sisko. Takakuvassa minä olen 5 vee ja Amsler 2 vee. Toinen kuva on otettu uutena vuotena 2012, jolloin pynttäydyimme Adele-luukkiin! :) Vuosia on kuvien välissä n. 25, mutta siskot on aina siskoja! 

Hyllyiltä löytyy lisää tekemistä jos kesästä tulee kovin sateinen. Ei ainakaan lukeminen lopu! =)

Kamarin ikkunasta pilkottava käännetty kasvimaa muistuttaa meitä huomisesta urakasta. Talikko tönöttää pystyssä odottaen käyttäjäänsä. Perunat on saatava maahan satoi tai paistoi. Huomista odotellessa on kuitenkin hyvä nukkua vähän päikkäreitä, saunoa, leipoa pullaa ja sen sellaista. Jaksaa sitten niitä perunoitakin paremmin istuttaa kun on maha täynnä tuoreita pullia! <3 Katja