Yhden aikakauden loppu on toisen alku. Tänään olen itkenyt vuolaasti kuin pieni lapsi. Jarno seisoo ihmettelevänä vieressä ja sanoo "Älähän nyt, eikös kaikki ole kuitenkin suht hyvin" ja minä vastaan että on, mutta minun pitää itkeä Siltakatu itsestäni irti.
Nyt jo helpottaa koska koti on siellä missä sydän on. <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti